Elettiin vuotta 2008, kun tyttäreni kysyi 8 -vuotiaan napakan kysymyksen äidiltään. Laitoin huonokuntoisempia remonttivaatteitani roskikseen ja vieressä penättiin vastausta ”mikset äiti kierrätä noita?” Tästä alkoi matka uusille, tuntemattomille ja seikkailuntäyteisille poluille. Aloin kotoa käsin selvitellä vastausta minkä voisin jälkikasvulle antaa. Törmäsin aina uudelleen turhauttavaan tulemaan siitä, että matala-arvoisempi tekstiili kuuluu sekajätteeksi. Ja siihen maailman aikaan Suomessa pääosin kaatopaikkojen penkkaan vieläpä. Näin kului vuosi ja aihe vaivasi minua lähes päivittäin.

Kävin viimein puhumassa ajatuksistani paikalliselle ympäristöklusterille ja hän kehotti osallistumaan seudulliseen Feeniks – ideakilpailuun, jota mm. Hämeen Ammattikorkeakoulu sponsoroi. Sain kuulla, että Hamk haluaisi lähteä kanssani pöyhimään tekstiiliaihetta lisää. Ensimmäinen hartioiden leventyminen tapahtui ja rinnalle tuli osaajia kehitysorganisaatiosta Forssan yksiköstä.

Kymmenen vuotta sitten elettiin hyvin erilaisessa kierrätys Suomessa, tekstiilistä puhuttiin useasti lumppuna, poistotekstiili -termiä ei silloin vielä ollut. Kiertotalous yms. toimintamallit puuttuivat. Tekstiilin kuluttamisesta ei puhuttu mitään – sitä vain ostettiin kiihtyvän pikamuodin ryntäyksessä eneneviä määriä.

Sairaanhoitajan työni vaihtui Hämeen Ammattikorkeakoulun hankkeisiin ja projektitöihin tekstiilikierrätyksen aiheissa. Tein esiselvitystyöni vuosina 2010-2011, jossa tein koosteen tekstiilitoimijoiden kentästä. Tapasin ja haastattelin lukuisia tahoja ,joilla oli jonkinlaista kontaktipintaa tekstiiliin eri tulokulmista. Työni oli laatuaan ensimmäinen Suomessa ja sai myös Ylen ja MTV:n tarttumaan ensimmäisiin tekstiiliaiheisiin uutisointeihin.

Esiselvitystyöni ja sen mukanaan tuomat havaintoni synnyttivät idean työpajamuotoisesta tekstiilikierrätyspajasta ja materiaalipankista. Uuden Hamkin hankkeen voimin pääsimme kokeilemaan ja testaamaan ideaa käytäntöön ja alkoi 5kk pilottijakso Humppilassa. Kokeilu sai työnimekseen Texvex. Jatkokehityksen tarve ja positiivisena näyttäytyneet kokemukset veivät Forssan kaupungin Nuorten Työpajan kanssa toteutettuun Forssan Texvex hankevuoteen. Tällöin toimintamallin kivijalat olivat jo muotoutuneet ja arvo näyttäytynyt arjen tekemisessä. Toki toiminta oli marginaalista mutta erittäin merkityksellistä jo silloin, sekä inhimillisen, työpajan asiakkaisiin kohdentuvien  että myös kuluttajien heräävän tekstiilikierrätys kiinnostuksen kärjillä.

Oli hankkeemme päätösseminaaripäivä Forssassa ja saimme vierailijoita Tampereen Ekokumppaneilta. He vaikuttuivat näkemästään ja kuulemastaan siinä määrin, että totesivat ”mehän tarvitaan Tampereelle just samanlaista toimintaa!!”. Tämä oli lähtölaukaus kohti Nextiili -pajan alkua. Aamulehden Moron nimikilpailun runsaasta sadosta valikoitui loistava Nextiili nimi! Paja aloitti toimintansa 1.lokakuuta 2015. Erityinen merkitys on ollut Pirkanmaan kierrätys ja työtoiminta ry toiminnanjohtajan Mauri Hakalan avarakatseisella ja innovatiivisella asenteella ottaa siipiensä suojaan juurtumaan Pirkanmaalla uusi  toimintamalli.

Päällimmäiset tuntoni näin syntytarinaa kirjoittaessani ovat ylpeys ja kiitollisuus niistä kaikista ihmisistä, jotka ovat matkan varrella nähneet sen saman mitä itse näen, katsoneet sinne minne itsekin katson. Vain yhdessä tämä on mahdollistunut, miten on tänään – tulevaisuus muuttuvassa huomisessa 😊

Lämmöllä konseptin äiti, työnohjaaja Helena Käppi